Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä kommentoi Yhdysvaltain Venezuelassa tekemän sotilasoperaation herättämiä reaktioita seuraavasti X-päivityksessään:

“Nyt mahtaa olla vasemmistolaisilla ja vasemmistomedialla iso maansuru, kun Venezuelassa vaihtuu komento. Seuraavaksi ohjelmassa saattaa olla Iran. Jokohan on varattu punaviiniä, soijaa ja kriisiapua?”

Mäkelä kommentoi siis kansainvälisiä poliittisia tapahtumia ideologisten vastakkainasettelujen kautta. Ulkopoliittinen tapahtuma kehystetään sisäpoliittisen keskustelun osaksi, vaikkei se siihen liittyisikään.

Retorisesti tämäkin päivitys hyödyntää ironiaa ja viittauksia symbolisiin kulutustottumuksiin ja elämäntyyleihin.

Tässä vastakkainasettelussa poliittisesti eri tavalla asiat näkevä esitetään moraalisesti epäilyttävänä, tunnepohjaisena ja rationaalisuudesta vieraantuneena.

POIKKEUKSELLISTA, ja tärkeää tässä on kuitenkin se, että kansainvälisiä tapahtumia ja sitä kautta myös ulkopoliittista kannanmuodostusta käytetään nyt kotimaisen identiteettipolitiikan rakennusaineena.

Mäkelän oletuksena on, että “vasemmisto” ja “vasemmistomedia” tukevat tai ainakin sympatiseeraavat autoritaarisia, Yhdysvaltojen vastaisia hallintoja.

Tämä kylmän sodan kaikuja toistava asetelma tuo myös hyvin esiin nykyisen keskustelun isomman ilmiön, jossa sosiaalisessa mediassa monia asioita vastustetaan “vasemmistolaisina”.

Yleensä laita- ja äärioikeistolaisesta mielenmaisemasta kumpuavissa näkemyksissä vasemmistolaisuus ja pilkkaversio “vasentuneisuus” yhdistetään autoritaariseen kollektivismiin, tekopyhyyteen, länsivastaisuuteen ja sananvapauden rajoittamiseen.

Näissä näkemyksissä on kyse radikaalin oikeistopopulismin noususta kaikkialla. Liikehdinnän lipunkantajana toimii Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

NÄIN TOIMIVAT populistit, kuten Suomenkin perussuomalaiset, edustavat niitä voimia, jotka saivat huomiota joulun alla ilmestyneessä Yhdysvaltain Kansallisen turvallisuuden strategiassa.

Siinä lausuttiin kutakuinkin näin: “Haluamme tukea liittolaisiamme Euroopan vapauden ja turvallisuuden säilyttämisessä, samalla kun palautamme eurooppalaisen sivilisaation itsetunnon ja läntisen identiteetin.”

Jonkun verran kärjistäen voi sanoa, että tuon perusteella valkoinen, kristitty mies olisi taas oletusarvo eurooppalaisuudelle. Maahanmuutto ja islam esitetään vaaroina, joita Yhdysvallat haluaa torjua Euroopassa.

KENENKÄÄN YKSITTÄISEN poliitikon, ei edes hallituspuolueen edustajan somepäivitys ei tietenkään määritä Suomen ulkopolitiikkaa.

Se kertoo kuitenkin siitä poliittisesta ilmapiiristä, jossa ulkopoliittisia valintoja tulevaisuudessa tehdään.

Suomen ulkopolitiikkaa on leimannut toisen maailmansodan jälkeen pyrkimys konsensukseen. Se taas on noussut varsin yksimielisestä näkemyksestä siitä, miten Suomen kannattaa ulkosuhteitaan eri tilanteissa hoitaa.

Kylmässä sodassa olimme pakotetusti ”ystäviä” Neuvostoliiton kanssa, mutta hyvin harva haastoi asetelmaa tosissaan.

Neuvostoliiton kaaduttua vauhdittui integraatio Eurooppaan päin ja se jatkuu yhä edelleen, vahvasti kannatettuna. Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan muutti Nato-kannat. Olkapäitään kohauttaen suomalaiset päättivät laajoin joukoin Nato-jäsenyyden olevan nyt se parempi tapa rakentaa turvallisuutta.

NYT TRUMP on toimillaan rikkomassa maailmanjärjestystä tavoilla, jotka edellyttävät uudenlaisen suhtautumisen löytämistä Suomen asemaan ja asemoitumiseen maailmassa.

Tilanne on nyt kuitenkin monesta syystä paljon monimutkaisempi – ja konsensus on paljon tiukemmassa kuin aiemmin.

Ensinnäkin demokraattisen Euroopan järjestäytyminen uuteen tilanteeseen on pahasti kesken. EU edustaa laajaa kirjoa näkemyksiä ja poliittisten kompromissien kautta syntyvää politiikantekoa sekä niin kutsuttua sääntöpohjaista maailmanjärjestystä.

Voi hyvinkin olla, että tähän asti varsin yhtenäinen EU hajoaa käytännössä pienempiin kokonaisuuksiin, jotka perustuvat vaihteleville yhteisille eduille ja uhille.

TOISEKSEEN Trumpin ajama uusi maailmanjärjestys vastaa hyvin pitkälti maahanmuuttovastaisten radikaalipopulistien, myös monen perussuomalaisen näkemyksiä.

Trumpin vaatimus EU:n heikentämiseksi tai jopa hajottamiseksi ja maahanmuuton lopettamiseksi saa selvästi vastakaikua eurooppalaiselta laita- ja äärioikeistolta.

Samalla tukea tulee tässä nähdyn mukaisesti rujolle voimapolitiikalle.

Jani Mäkelä ei suinkaan ole ainoa tämän uuden ajan airut, joka toitottaa trumpilaista viestiä eurooppalaisessa, liberaalissa demokratiassa.

Mikäli maailmalla tapahtumat etenevät nyt koettuun rivakkaan tyyliin, meillä saattaa olla runsaan vuoden päästä todella pitkästä aikaa eduskuntavaalit, joissa äänestetään myös ulkopoliittisesta linjasta.